lauantai 27. syyskuuta 2008




Syvin osanotto kaikille joita Kauhajoen tragedia on koskettanut...

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Psykopaatti – hullu vai paha?

Saadessani käsiin psykopatian johtavan tutkijan Robert Haren kirjan Ilman omaatuntoa (1999, suom. 2004) olin innostunut kuulemaan kunnollisia tutkimustulosta asiasta, mutta ei. Kirja mässäilee kuvauksilla kuuluisista sarjamurhaajista, niin todellisista (esim. John Gacy) kuin jopa kuvitteellisista (Uhrilampaiden Hannibal Lecter). Kirjan tyyli on hyvin amerikkalaista tirskistelyä ja pelottelua muistuttaen kovasti 4D-dokumentteja.

Psykopatia itsessään kiistelty käsite eivätkä esim. psykiatriset diagnoosijärjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV) tunnista sitä, vaan useimmiten luokittelevat sen epäsosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi. Psykologi Hare on tullut kuuluisaksi psykopatia määrityksen puolestapuhujaksi luomalla psykopatian piirrelistan (PCL-R), joka määrittelee psykopatian kahden perustekijän, itsekeskeisyyden ja elämäntavan (vastuuttomuus, impulsiivisuus ja jännityksentarve), suhteen. Lisäksi Hare on nostanut esille psykopatian biologisen puolen, eli heidän poikkeavan hermostorakenteen olevan syynä tunnekylmyyteen (tätä ei painoteta niinkään tässä kirjassa). Hare painottaa tekstissään, että psykopatian tunnistaminen on tärkeää, sillä valtaosa järkyttävistä rikoksista, kuten sarjamurhat, ovat psykopaateiksi luokiteltavien ihmisten tekemiä. Jos voimme tunnistaa heidät ajoissa ja estää heidän epätoivotun käyttäytymisen, säästymme valtavilta tragedioilta.

Itseni mielenkiintoisin kysymys on tässä kirjassa hieman ohueksi jäänyt teeman ovatko psykopaatit hulluja vai pahoja?* Tämä on tärkeä kysymys niin hoidon kuin oikeustoimien kannalta. Onko esim. sarjamurhaajien taustalla jokin mieltä järkyttänyt tapahtuma, joka vaatisi terapiaa, ja ymmärtävätkö he tekojensa seuraukset, jolloin heidät voidaan tuomita normaalisti. Olen koonnut alle joitakin tästä kirjasta ottamiani sitaatteja, jotka pyrkivät valottamaan esittämääni kysymystä:

  • "(psykopaateilla on) toistuvia muistikatkoksia, muistinmenetyksiä, oikosulkuja, persoonallisuuden jakautumista ja tilapäisiä mielenhäiriöitä" (s. 45)
  • ymmärtävät yhteiskunnan säännöt ja mikä on oikein ja väärin, pystyvät hallitsemaan käyttäytymistään ja tietävät seuraukset (s. 128)
  • "eivät koe, että heillä on (minkäänlaisia) ongelmia, (ei) syytä muuttaa käytöstään ... eivät halua mukautua väheksymiinsä yhteiskunnan normeihin" (s. 172)
  • "enemmän... perittyä lisääntymiskeinoa kuin psykiatrista häiriötä" (s. 148)
  • (psykopaatti:) "jos heittää tarpeeksi paskaa, osa tarttuu varmasti" (s. 50)

Sivun 45 huomautusta lukuun ottamatta psykopaatit vaikuttavat olevan Haren mukaan tietoisia tekojensa seurauksista eivätkä he vaikuta olevan halukkaita muuttamaan tapojansa. Hare päätteleekin psykopaattien olevan tuomittavissa normaalisti lakien mukaisesti. Erityishuomion ansaitsee Haren löytö, että empatiataitojen opettaminen ei vähennä rikosten uusimista, vaan päinvastoin lisää niitä! Neurobiologiselta kannalta nähtynä tämä on loogista. Jos psykopaatilta puuttuu empatiaan vaadittavat aivorakenteet, mihin oppi tarttuisi? Empatiaharjoituksissa he kuitenkin oppivat miten empaattinen ihminen toimii, ja he voivat tämän taidon avulla huijata yhä paremmin kanssaihmisiään.

Kursiivisesti luettuna kirjasta voi kuitenkin saada myös jotakin irti. Kirjan heikkous, eli tapauskuvauksilla mässäily, on myös sen voimavara. Aiemmin lukemastani kuivasta tieteellisestä tekstistä poiketen tämä kirja antoi kasvot lipevästä pikapuhujasta, joka kylmän taitavasti laskelmoi kuinka hän voisi hyötyä kanssakumppaneistaan. Valitettavasti jatkuvat viittaukset kuviteltuihin henkilöihin ja varsinkin kirjan alun heikot perustelut ja lähdeviittaukset väitteille vesittivät minun lukukokemukseni. Ammattikirja tämä ei ole, mutta viihdyttävää vaihtelua psykopatiasta kiinnostuneille.

* psykologiassa puhumme mieluummin mielenterveydenhäiriöistä, mutta yleensä kysymys esitetään tuossa muodossa (myös tässä kirjassa)

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Tiede-lehden uutisia 19.-8.6.2008

Pahoittelen linkkien puuttumista. Voit lukea itse tekstit tästä.

Ilmeet säätävät aisteja 19. kesäkuuta 2008 6:00
Pelokas ilme kehittyi ehkä skarppaamaan näköä ja helpottamaan hengitystä.

Kooman syvyydelle uusi mittari 16. kesäkuuta 2008 6:00
Aivotoiminta, joka yhdistetään tavallisesti ajatusten harhailemiseen, voi antaa toivoa koomapotilaan heräämisestä.

Unta voi tankata 13. kesäkuuta 2008 6:00
Ihminen voi sittenkin nukkua varastoon, havaitsivat yhdysvaltalaistutkijat.

ADHD voi olla hyödyksikin 10. kesäkuuta 2008 6:00
Elintavasta riippuu, onko ominaisuus häiriö vai hyöty.

Kasvonpiirteet voivat näyttää väsyneiltä 9. kesäkuuta 2008 6:00
Kulmakarvan muoto vaikuttaa ilmeeseen.

Olemme maantieteellisesti urautuneita 8. kesäkuuta 2008 6:00
Kännykän avulla saatiin uutta tietoa ihmisten liikkumisesta.